Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin maapallon alueisiin. Napajäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Joillakin alueilla sään ääri-ilmiöt ja sateet yleistyvät, kun taas toisia koettelevat rajut helleaallot ja kuivuus. Ilmastotoimia tarvitaan välittömästi tai nämä seuraukset vain voimistuvat.
Ilmastonmuutos on erittäin vakava uhka, ja sen seuraukset vaikuttavat moniin elämän osa-alueisiin. Tälle sivulle on koottu luettelo ilmastonmuutoksen keskeisimmistä seurauksista. Lisätietoa saat napsauttamalla alla olevia plussia.
Ilmastokriisi on nostanut maapallon keskilämpötilaa ja aiheuttaa yhä useammin korkeiden lämpötilojen ääri-ilmiöitä, kuten helleaaltoja. Lämpötilojen nousu voi lisätä kuolleisuutta, heikentää tuottavuutta ja vahingoittaa infrastruktuuria. Vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten vanhuksiin ja lapsiin.
Lämpötilojen nousun odotetaan muuttavan myös ilmastovyöhykkeiden maantieteellistä jakaumaa. Tällainen muutos vaikuttaa monien kasvi- ja eläinlajien levinneisyyteen ja runsauteen, sillä niihin kohdistuu jo nyt paineita elinympäristöjen häviämisen ja pilaantumisen vuoksi.
Lämpötilojen nousu vaikuttaa todennäköisesti myös fenologiaan – eläin- ja kasvilajien käyttäytymiseen ja elinkaareen. Tämä voi puolestaan johtaa tuholaisten ja haitallisten vieraslajien määrän kasvuun ja joidenkin ihmisillä esiintyvien tautien yleistymiseen.
Samaan aikaan sadot sekä maatalouden ja kotieläintuotannon elinkelpoisuus ja ekosysteemien kyky tarjota tärkeitä palveluja ja hyödykkeitä – kuten puhdasta vettä tai viileätä, puhdasta ilmaa – saattavat heikentyä.
Lämpötilojen nousu lisää veden haihtumista, mikä yhdessä vähäisten sateiden kanssa lisää vakavan kuivuuden riskiä.
Alhaisen lämpötilan ääri-ilmiöt, kuten poikkeuksellisen kylmät jaksot ja pakkaskaudet, saattavat vähentyä Euroopassa. Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa kuitenkin sääilmiöiden ennakoitavuutta ja vaikuttaa siten kykyymme reagoida niihin tehokkaasti.
Ilmastonmuutos aiheuttaa monilla Euroopan alueilla jo nyt aikaisempaa useammin entistä ankarampaa ja pidempikestoisempaa kuivuutta. Kuivuudella viitataan epätavalliseen ja tilapäiseen vesipulaan, joka johtuu vähäisistä sateista ja haihtumisen lisääntymisestä korkean lämpötilan vuoksi. Se on eri asia kuin veden niukkuus, jolla viitataan veden liikakulutuksesta johtuvaan rakenteelliseen, ympärivuotiseen makean veden puutteeseen.
Kuivuudella on usein kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi liikenneinfrastruktuuriin, maatalouteen, metsätalouteen, veden määrään ja laatuun sekä luonnon monimuotoisuuteen. Kuivuus laskee vedenpintaa joissa ja pohjavesissä, surkastuttaa puita ja viljelykasveja, lisää tuholaishyökkäyksiä ja ruokkii maastopaloja.
Euroopassa kuivuuden aiheuttamista noin 9 miljardin euron vuotuisista tappioista suurin osa liittyy maatalouteen, energia-alaan ja julkiseen vesihuoltoon. Äärimmäinen kuivuus yleistyy Euroopassa, mikä lisää myös sen aiheuttamia vahinkoja.
Ennakoidaan, että jos maapallon keskilämpötila nousee keskimäärin 3 celsiusastetta, kuivuuskausien määrä kaksinkertaistuisi ja kuivuuden aiheuttamat vuotuiset kokonaistappiot kasvaisivat Euroopassa 40 miljardiin euroon vuodessa. Vaikutukset kohdistuisivat voimakkaimmin Välimeren ja Atlantin alueille. Ankaran kuivuuden yleistyminen pidentää maastopalokausien kestoa ja lisää niiden aiheuttamia tuhoja erityisesti Välimeren alueella. Ilmastonmuutos lisää myös maastopaloalttiiden alueiden määrää. Alueet, jotka eivät tällä hetkellä ole maastopaloalttiita, voivat muuttua riskialueiksi ilmastonmuutoksen edetessä.
Ilmaston lämmetessä sademäärät jakautuvat eri tavalla, veden haihtuminen lisääntyy, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat makean veden saatavuuteen.
Ankaran kuivuuden yleistymisen ja veden lämpötilan nousun odotetaan heikentävän veden laatua. Tällaiset olosuhteet kiihdyttävät myrkyllisten levien ja bakteerien kasvua vesistöissä, mikä pahentaa – suurelta osin ihmisen aiheuttaman – veden niukkuuden ongelmaa.
Rankkasateiden eli äkillisten kaatosateiden lisääntyminen vaikuttaa todennäköisesti myös saatavilla olevan makean veden laatuun ja määrään. Hulevesi voi nimittäin aiheuttaa puhdistamattoman jäteveden pääsyn pintaveteen.
Suurin osa Euroopan joista saa alkunsa vuoristoalueilta. Euroopan makeasta vedestä 40 % on peräisin Alpeilta. Lumen ja jäätiköiden dynamiikan sekä sademäärien muutokset voivat kuitenkin johtaa tilapäiseen vesipulaan kaikkialla Euroopassa. Kuivuuden aiheuttamat muutokset jokien virtauksissa voivat vaikuttaa myös sisävesiliikenteeseen ja vesivoiman tuotantoon.
Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän sateita monilla alueilla. Pitkittyneet sateet lisääntyvät, mikä johtaa erityisesti vesistöjen, kuten jokien, tulviin. Lyhyet ja voimakkaat rankkasateet puolestaan voivat aiheuttaa hulevesitulvia eli tulvia ilman vesistön tulvimista.
Jokien tulviminen on yleinen luonnonkatastrofi Euroopassa. Se on myrskyjen ohella aiheuttanut kuolonuhreja ja valtavia taloudellisia tappioita sekä vaikuttanut miljoonien ihmisten elämään kolmen viime vuosikymmenen aikana. Todennäköisesti ilmastonmuutos lisää tulvia kaikkialla Euroopassa tulevina vuosina.
Rankkasateiden ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan korkeiden lämpötilojen vuoksi. Näin ollen äkkitulvien odotetaan yleistyvän kaikkialla Euroopassa.
Joidenkin alueiden riskit, kuten alkukevään tulvat, saattavat talvisateiden vähentyessä helpottaa lyhyellä aikavälillä. Samaan aikaan vuoristoalueiden lisääntynyt äkkitulvien riski voi kuitenkin ylikuormittaa jokiverkostoa. Nämä myönteiset ja kielteiset vaikutukset voivat kumota toisensa keskipitkällä aikavälillä.
Merenpinta on noussut 1900-luvulla. Tämä nousu on kiihtynyt entisestään viime vuosikymmeninä.
Merenpinnan nousu johtuu pääasiassa ilmaston lämpenemisen aiheuttamasta valtamerten lämpölaajenemisesta, mutta jäätiköiden ja Etelämantereen jääpeitteen sulaminen vaikuttaa siihen myös. Merenpinnan ennustetaan nousevan Euroopassa keskimäärin 60–80 senttimetriä vuosisadan loppuun mennessä pääasiassa Etelämantereen jääpeitteen sulamisnopeudesta riippuen.
Noin kolmannes EU:n väestöstä asuu 50 kilometrin säteellä rannikosta, ja näiden alueiden osuus EU:n yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta on yli 30 %. Käyttöomaisuuden, joka sijaitsee 500 metrin etäisyydellä Euroopan meristä, taloudellinen arvo on 500 miljardista eurosta 1 000 miljardiin euroon.
Muiden ilmastonmuutoksen vaikutusten ohella merenpinnan nousu lisää tulvien ja eroosion riskiä rannikoilla. Nämä riskit vaikuttavat merkittävästi rannikkoalueiden asukkaisiin, infrastruktuuriin, yrityksiin ja luontoon.
Lisäksi merenpinnan nousun ennustetaan vähentävän käytettävissä olevan makean veden määrää, sillä merivettä tunkeutuu yhä useammin maanalaisiin pohjavesiin. Tämä todennäköisesti lisää myös suolaisen veden sekoittumista makeisiin sisävesiin, mikä vaikuttaa suoraan maatalouteen ja juomaveden saantiin.
Merenpinnan nousu vaikuttaa myös rannikkoalueiden elinympäristöjen biodiversiteettiin sekä niiden luontopalveluiden ja -hyödykkeiden tarjontaan. Kosteikkoalueiden häviäminen uhkaa ainutlaatuisia lintu- ja kasvilajeja ja poistaa näiden alueiden tarjoaman luonnollisen suojan myrskyvuoksia vastaan.
Ilmastonmuutos etenee niin nopeasti, että useat kasvi- ja eläinlajit kamppailevat selviytyäkseen. On selvää näyttöä siitä, että biodiversiteetti reagoi ilmastonmuutokseen jo nyt ja jatkaa sitä muutoksen edetessä. Ilmastonmuutoksen välittömät vaikutukset biodiversiteettiin näkyvät fenologian eli eläin- ja kasvilajien käyttäytymisen ja elinkaaren, lajien runsauden ja levinneisyyden, eläin- ja kasviyhdyskuntien koostumuksen, elinympäristön rakenteen ja ekosysteemiprosessien muutoksina.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös välillisesti biodiversiteettiin, mikä johtuu maan ja muiden resurssien käytön muutoksista. Välilliset vaikutukset voivat olla laajuudeltaan, kattavuudeltaan ja nopeudeltaan haitallisempia kuin välittömät vaikutukset. Välillisiä vaikutuksia ovat elinympäristöjen pirstoutuminen ja häviäminen, liikakäyttö, ilman, veden ja maaperän pilaantuminen sekä haitallisten vieraslajien leviäminen. Nämä vaikutukset heikentävät edelleen ekosysteemien kykyä sietää ilmastonmuutosta ja tarjota keskeisiä palveluita kuten ilmaston sääntelyä, ruokaa, puhdasta ilmaa ja vettä sekä tulvien ja eroosion hallintaa.
Ilmastonmuutos voi pahentaa eroosiota, orgaanisen aineksen vähenemistä, suolaantumista, biodiversiteetin köyhtymistä maaperässä, maanvyörymiä, aavikoitumista ja tulvia. Ilmastonmuutoksen vaikutus maaperän hiilivarantoihin voi liittyä seuraaviin seikkoihin: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja sateiden jakautumisen muutokset sekä lämpötilan nousu. Rankkasateet, lumen tai jään nopea sulaminen, suuret jokien virtaamat ja kuivuuden lisääntyminen ovat kaikki ilmastoon liittyviä, maaperää heikentäviä ilmiöitä. Myös metsäkato ja muu ihmisen toiminta, kuten maatalous ja hiihtokeskustoiminta, vaikuttavat maaperään. Maaperän suolapitoisuuden odotetaan kasvavan rannikkoalueilla, koska suolainen merivesi tunkeutuu rannikolle merenpinnan nousun ja kausittaisesti alhaisten jokivirtaamien vuoksi.
Ilmastonmuutoksen ennustetaan johtavan merkittäviin muutoksiin veden saatavuudessa kaikkialla Euroopassa, mikä johtuu vaikeammin ennustettavissa olevista sademääristä ja voimakkaammista myrskyistä. Nämä tekijät lisäävät veden niukkuutta erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Euroopassa ja tulvariskiä suuressa osassa Eurooppaa. Tästä johtuvat muutokset vaikuttavat moniin maa- ja merialueisiin sekä moniin eri luonnonympäristöihin ja lajeihin.
Veden lämpötila on yksi keskeisistä vesiekosysteemien yleistä tilaa määrittävistä tekijöistä. Vedessä elävät organismit sietävät nimittäin vain tietynlaista lämpötilavaihtelua. Ilmasto-olosuhteiden muutokset ovat nostaneet jokien ja järvien veden lämpötilaa ja ohentaneet jääpeitettä, mikä on vaikuttanut veden laatuun ja makean veden ekosysteemeihin.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten meriveden pintalämpötilan nousu, valtamerten happamoituminen sekä merivirtojen ja tuuliolojen muutokset, muuttavat merkittävästi valtamerten fyysistä ja biologista rakennetta. Muutokset lämpötiloissa ja merivirtauksissa voivat johtaa kalakantojen maantieteellisen jakautumisen muutoksiin. Meren lämpötilan nousu saattaa antaa myös vieraslajeille mahdollisuuden levitä alueille, joilla ne eivät ole aiemmin selviytyneet. Valtamerien happamoituminen vaikuttaa esimerkiksi useisiin kalsiumkarbonaattia erittäviin organismeihin. Näillä muutoksilla on väistämättömiä vaikutuksia rannikko- ja meriekosysteemeihin, mikä aiheuttaa sosioekonomisia seurauksia monille alueille.
Ilmastonmuutos on merkittävä uhka sekä ihmisten että eläinten ja kasvien terveydelle. Vaikka ilmasto-olosuhteiden muutos ei välttämättä aiheuta monia uusia tai tuntemattomia terveysuhkia, se pahentaa jo olemassa olevia uhkia, jotka korostuvat aiempaa enemmän.
Ilmastonmuutoksen merkittävimpiä terveysvaikutuksia tulevaisuudessa ovat seuraavat:
- kesähelteisiin liittyvien kuolemantapausten ja sairauksien lisääntyminen
- talvipakkasiin liittyvien kuolemantapausten ja sairauksien väheneminen
- onnettomuusriskin lisääntyminen ja sään ääri-ilmiöiden – tulvien, tulipalojen ja myrskyjen – lisääntyvät vaikutukset yleiseen hyvinvointiin
- muutokset esimerkiksi vektori-, jyrsijä-, vesi- tai elintarvikevälitteisten tautien vaikutuksissa
- muutokset eräiden allergisoivien siitepölylajien kausittaisessa levinneisyydessä sekä erilaisten virusten, tuholaisten ja tautien levinneisyydessä
- uudet ja uusiutuvat eläintaudit, jotka lisäävät Euroopan eläinten ja ihmisten terveyteen kohdistuvia haasteita virusperäisten tartuntatautien ja vektorivälitteisten tautien vuoksi
- uudet ja uudelleen ilmaantuvat kasvintuhoojat (hyönteiset, taudinaiheuttajat ja muut tuholaiset) sekä metsä- ja viljelyjärjestelmiin vaikuttavat taudit
- ilmanlaadun ja otsonikerroksen muutoksiin liittyvät riskit.
Alhaisen tulotason kaupunkialueilla, joissa infrastruktuuri on heikko ja väestöryhmien tulot ja varallisuus ovat yleiseen tasoon verrattuna alhaisemmat, asuvat ihmiset ovat alttiimpia ilmastovaikutuksille. Heillä on myös heikommat valmiudet selviytyä niistä.
Ilmastovaikutukset voivat kohdistua kohtuuttomasti naisiin, sillä he voivat joutua epäedulliseen asemaan, kun vaaditaan kalliita sopeutumistoimenpiteitä. Samalla naiset ovat keskeisiä toimijoita sopeutumisen ja yleisemmin kestävien käytäntöjen toteuttamisessa.
Työttömät ja sosiaalisesti syrjäytyneet ovat kaikkein alttiimpia ilmastoriskeille.
Euroopan väestö ikääntyy. Liikuntarajoitteet ja terveyshaitat asettavat ikääntyneet epäedulliseen asemaan, mikä johtaa siihen, että suurempi osa väestöstä on alttiina ilmastonmuutoksen vaikutuksille.
Ilmastonmuutos on alkanut jo vaikuttaa myös väestön siirtymiseen, pakkomuuttoihin ja muuttoliikkeeseen. Vaikka ilmastonmuutos on vain yksi pakkomuuttoihin ja muuttoliikkeeseen johtavista syistä, monet EU:n kumppanimaat matkalla kohti kestävää kehitystä ovat kärsineet siitä eniten. Näissä maissa ihmiset ovat usein hyvin riippuvaisia luonnonoloista ja ympäristöstä ja heillä on muita vähemmän keinoja vastata haasteisiin, joita muuttuva ilmasto asettaa.
Lämpötilojen nousu, sademäärien muutokset tai merenpinnan nousu vaikuttavat suoraan tai välillisesti kaikkien talouden alojen tuottavuuteen ja elinkelpoisuuteen kaikissa EU-maissa, mikä heijastuu myös työmarkkinoihin.
Ilmastonmuutos voi vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, koska väestön terveydentila heikkenee ja työterveyteen liittyvät rasitteet lisääntyvät (lämpötilan nousu työpaikoilla sekä entistä yleisemmin esiintyvät ja voimakkaammat luonnonuhat, jotka vaikeuttavat työntekijöiden kulkua työpaikalle).
Lisäksi useat talouden alat ovat erittäin haavoittuvassa asemassa, koska ne ovat riippuvaisia tavanomaisista ilmasto-olosuhteista. Esimerkiksi maataloudessa ja matkailussa on odotettavissa alakohtaisia tuotannon muutoksia ilmastonmuutoksen seurauksena.
Suuret investoinnit sopeutumistoimenpiteisiin voisivat tarjota työllistymis- ja tulomahdollisuuksia esimerkiksi rannikkoalueiden hoidon ja suojauksen, rakennusten ja vihreän infrastruktuurin vahvistamisessa, vesihuollossa ja riskialueiden uudelleensijoittamisessa. On kuitenkin vielä epävarmaa, miten tällaiset investoinnit vaikuttaisivat mahdollisten uusien työpaikkojen määrään. Työntekijöiden osaamisen kehittäminen on välttämätöntä, jotta uusia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää paremmin.
Ilmastovaikutuksiin liittyvän haavoittuvuuden vähentäminen ja sopeutumistoimenpiteiden toteutus eivät ole ainoastaan hallitusten vastuulla. Ilmastonmuutoksen vakavuus edellyttää, että julkiset ja yksityiset toimijat tekevät yhteistyötä haavoittuvuuden vähentämiseksi ja ilmastovaikutuksiin sopeutumiseksi. Kaikki sidosryhmät eivät kuitenkaan ole tietoisia alttiudestaan ja toimenpiteistä, joita ne voivat toteuttaa sopeutuakseen aktiivisesti ilmastonmuutokseen. Koulutus ja tiedottaminen ovat näin ollen tärkeä osa sopeutumisprosessia, jolla voidaan hallita ilmastonmuutoksen vaikutuksia, parantaa sopeutumiskykyä ja vähentää yleistä alttiutta.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat erityisen tärkeitä infrastruktuurin ja rakennusten kannalta, kun otetaan huomioon niiden pitkä käyttöikä ja korkeat rakentamisen alkukustannukset sekä niiden keskeinen rooli yhteiskuntien ja talouden toiminnassa.
Rakennukset ja infrastruktuuri voivat olla alttiita ilmastonmuutokselle niiden suunnittelun (esim. heikko myrskynsietokyky) tai sijainnin (esim. tulva-, maanvyörymä- tai lumivyöryalttiilla alueella) vuoksi. Ne voivat vaurioitua tai tuhoutua käyttökelvottomiksi esimerkiksi seuraavissa muuttuneissa ilmasto-olosuhteissa tai sään ääri-ilmiöissä: merenpinnan nousu, rankkasateet ja tulvat, äärimmäisen alhaiset tai korkeat lämpötilat, rankat lumisateet ja myrskytuulet.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennuksiin ja infrastruktuuriin vaihtelevat alueittain.
Euroopan energiajärjestelmään kohdistuu jo ilmastouhkia, joiden ennustetaan lisääntyvän. Ilmastonmuutoksen odotetaan vähentävän lämmityksen kysyntää Pohjois- ja Luoteis-Euroopassa ja lisäävän voimakkaasti jäähdytysenergian kysyntää Etelä-Euroopassa, mikä voi entisestään pahentaa sähkön kysyntähuippuja kesällä.
Voimakkaampien helleaaltojen yleistyminen muuttaa energian tarjontaa ja kysyntää. Lämpötilan nousu ja kuivuus saattavat rajoittaa jäähdytysveden saatavuutta lämpövoimaloiden käyttöön kesällä, mikä vähentää energian tarjontaa. Ilmastoinnin kysyntä taas kasvaa.
Lisäksi sään ääri-ilmiöiden laajuus ja yleisyys aiheuttavat uhkia fyysiselle energiainfrastruktuurille, kuten maanpäällisille siirto- ja jakelujohdoille, mutta myös muuntoasemille.
Ilmastonmuutos lisää myös sääoloihin liittyvää epävarmuutta kaikkialla Euroopassa. Tämä vaikuttaa suoraan kielteisesti uusiutuvan energian tuotantoon pitkällä aikavälillä. Joitakin esimerkkejä tästä olisivat auringonpaisteen tai tuulien puute alueilla, joilla niitä on yleensä enemmän, tai lämpö ja kuivuus, jotka vaikuttavat biomassasta peräisin olevan energian tuotantoon käytettyihin viljelykasveihin.
Ilmastonmuutoksella on jo nyt erittäin kielteinen vaikutus Euroopan maatalouteen, mikä johtuu lämpötilan noususta, kuivuudesta, tulvista, tuholaisista, taudeista sekä maaperän terveyden heikkenemisestä. Näin on ollut koko 2000-luvun ajan ja sama kehitys jatkuu myös vastaisuudessa. Ilmastonmuutos aiheuttaa
- huomattavia menetyksiä maataloustuotannossa (pienempi sato)
- viljelykasvien viljelyyn sopivien maa-alojen supistumista.
Euroopan eteläiset alueet kärsivät pahiten lämpö- ja vesipulasta. Pohjois-Euroopassa korkeammat lämpötilat saattavat mahdollistaa lämpimän kauden viljelykasvien viljelemisen uusilla alueilla. Nämä hyödyt eivät kuitenkaan korvaa muilla alueilla syntyviä menetyksiä.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös metsiin: metsien terveyttä häiritsevät kuivuuden, myrskyjen, metsäpalojen, tuholaisten ja tautien kasvanut riski.
Euroopan metsien biologisen monimuotoisuuden odotetaan muuttuvan, koska ilmastonmuutos uhkaa erityisesti tiettyihin ilmasto- ja ympäristöoloihin hyvin sopeutuneita lajeja. Esimerkiksi puulajien vähäinen monimuotoisuus pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsissä heikentää niiden kykyä sietää luonnonhäiriöitä, minkä vuoksi ne ovat alttiimpia ilmastonmuutokselle.
Etelä-Euroopassa metsien kasvu todennäköisesti hidastuu yleisesti sademäärien vähetessä. Lisäksi maastopalojen vaikutus etelän jo ennestään rappeutuneisiin ekosysteemeihin on erityisen voimakas, ja vaikutusten odotetaan pahenevan tulevaisuudessa pidempikestoisten ja tuhoisampien palokausien myötä.
Useimpien ääri-ilmiöiden esiintymistiheyden ja voimakkuuden odotetaan muuttuvan merkittävästi ilmastonmuutoksen seurauksena. Niin kauan kuin edellä mainittu suuntaus otetaan huomioon asianmukaisesti, vakuutusmaksuja nostettaisiin asteittain lyhyellä aikavälillä. Näin vakuutusmarkkinat selviytyisivät tällaisista muutoksista ilman, että niiden toiminta häiriintyisi. Uutta tietoa riskeistä saadaan kuitenkin usein vaiheittain, mikä voi johtaa hintojen yhtäkkiseen nousuun lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutos voi välillisesti lisätä sosiaalisia eroja. Näin käy erityisesti kaikkein haavoittuvimmilla aloilla tai alueilla, jos vakuutusmaksut ylittävät tietyn väestöryhmän maksukyvyn.
Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat olla merkittäviä sellaisten alueiden taloudelle, joille matkailu on tärkeää. Etelä-Euroopan matkailusoveltuvuuden ennustetaan kärsivän keskeisten kesäkuukausien aikana mutta paranevan muina aikoina. Keski-Euroopan matkailun vetovoiman ennustetaan kasvavan ympäri vuoden. Ennakoitu lumipeitteen väheneminen vaikuttaa kielteisesti talviurheilumahdollisuuksiin monilla alueilla.
Ilmastonmuutos uhkaa kaikkia maailman yrityksiä. Jotkut niistä ovat kuitenkin muita haavoittuvampia. Vaikutusten odotetaan kohdistuvan suhteettomasti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, mikä näkyy esimerkiksi liiketoiminnan häiriintymisenä, omaisuusvahinkoina sekä häiriöinä toimitusketjuissa ja infrastruktuurin toiminnassa. Tämä johtaa puolestaan huolto- ja materiaalikustannusten sekä hintojen nousuun. Ilmastotoimet tarjoavat kuitenkin yrityksille monenlaisia uusia mahdollisuuksia kehittää tuotteita ja palveluja, jotka auttaisivat vähentämään päästöjä ja sopeutumaan ilmaston lämpenemiseen.
Arktinen alue on valtavien muutosten kourissa: ilmasto lämpenee siellä keskimääräistä nopeammin, merijääpeite pienenee kesäisin ja ikirouta sulaa. Jääpeitteen pieneneminen kiihtyy, ja sen ennustetaan vaikuttavan yhä enemmän paikallisiin luonnon- ja ihmisavusteisiin järjestelmiin. Jääpeitteen pieneneminen tuo mukanaan myös mahdollisia lisärasitteita ympäristölle, kuten uusien öljy- ja kaasuesiintymien etsintä ja uusien laivareittien avaaminen jääpeitteeltä vapautuneilla alueilla. Ikiroudan sulaminen voi vaikuttaa vakavasti ihmisten luomiin järjestelmiin esimerkiksi uusien infrastruktuuriin liittyvien ongelmien muodossa. Herkät arktiset ekosysteemit ovat kärsineet merkittävästi keskimääräistä korkeammasta lämpötilan noususta, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan.
Pohjois-Eurooppaa koskevien ennusteiden mukaan lumen määrä vähenee, järvien ja jokien jääpeitteet ohenevat, talvi- ja kevätjokivirtaukset voimistuvat toisilla alueilla ja heikkenevät toisilla (esim. Suomessa). Myös talvimyrskyjen ennustetaan aiheuttavan yhä suurempia vahinkoja. Keskipitkän ja pitkän aikavälin sään ääri-ilmiöiden yleistyminen ja voimistuminen voi vaikuttaa haitallisesti Pohjois-Eurooppaan esim. lisäämällä satovaihtelua.
Rannikkotulvat ovat vaikuttaneet jo aiemmin Luoteis-Euroopan mataliin rannikkoalueisiin. Niiden aiheuttamien riskien odotetaan kasvavan merenpinnan nousun ja myrskyvuoksien uhan seurauksena. Pohjanmeren rannikon maat ovat erityisen alttiita tulville. Runsaampien talvisateiden ennustetaan voimistavan ja lisäävän talvi- ja kevättulvia. Tähän mennessä tulvia ei ole kuitenkaan havaittu tavallista enemmän.
Äärimmäisillä lämpötiloilla ennakoidaan olevan keskeinen vaikutus Keski- ja Itä-Euroopassa. Äärilämpötilat ja kesäsateiden niukkuus voivat yhdessä lisätä kuivuutta, minkä ennustetaan lisäävän energiankysyntää kesäisin. Talven ja kevään jokitulvien ennustetaan voimistuvan ja yleistyvän runsaiden talvisateiden vuoksi useilla alueilla. Ilmastonmuutoksen ennustetaan myös lisäävän satovaihtelua ja metsäpaloja.
Ilmastonmuutos on vaikuttanut merkittävästi Välimeren alueeseen viime vuosikymmeninä: sademäärät ovat vähentyneet ja lämpötila on noussut. Vaikutusten odotetaan pahenevan ilmastonmuutoksen edetessä. Keskeisimpiä näistä ovat heikentynyt veden saatavuus ja sadon määrän väheneminen sekä kuivuuden lisääntymisen, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen, metsäpalojen ja helleaaltojen kasvava riski. Kastelun tehostaminen maataloudessa voi jossain määrin vähentää vedenkäyttöä, mutta se ei yksin riitä kompensoimaan ilmastosta johtuvan vesistressin lisääntymistä. Vesivoima-alaan vaikuttavat yhä enemmän heikentynyt veden saatavuus ja kasvava energian kysyntä, kun taas matkailualaan vaikuttavat kesän epäsuotuisammat sääolosuhteet. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sosioekonominen kehitys uhkaavat – veden ekosysteemien tasapainoisen tilan turvaamisen kannalta tärkeitä – ympäristövirtaamia.
Aiempina vuosina lisääntynyt kaupunkiasutuksen leviäminen ja kaupunkien väestönkasvu ovat monissa paikoissa lisänneet Euroopan kaupunkien altistumista erilaisille ilmastovaikutuksille, kuten helleaalloille, tulville ja kuivuudelle. Ääri-ilmiöt, kuten Elbe-joen tulvat vuonna 2002 tai kaupungin viemäriverkostojen tulviminen Kööpenhaminassa vuonna 2011, osoittavat, että kaupungit ovat erittäin alttiita sään ääri-ilmiöille. Tulevaisuudessa kaupunkiasutuksen leviäminen, väestönkasvu, väestön keskittyminen kaupunkeihin ja väestön ikääntyminen lisäävät entisestään kaupunkien alttiutta ilmastonmuutokselle. Näitä vaikutuksia voidaan lieventää osittain kaupunkisuunnittelulla, kaupunkialueiden hallinnalla ja parantamalla vihreää infrastruktuuria.
Lämpötila on noussut merkittävästi monilla vuoristoalueilla, minkä seurauksena jäätiköt ovat pienentyneet, lumipeite on vähentynyt, ikirouta on alkanut sulaa ja – sekä lumen että veden – sademäärät ovat muuttuneet. Näiden vaikutusten odotetaan lisääntyvän. Tämä voi johtaa tulvien yleistymiseen ja voimistumiseen joillakin vuoristoalueilla (esim. Skandinaviassa), mikä voi vaikuttaa alueiden ihmisiin ja rakennuksiin. Muita ennustettuja vaikutuksia ovat talvimatkailun väheneminen, vesivoimaenergian tuotannon lasku Etelä-Euroopassa, kasvillisuusalueiden muutokset ja laajamittainen biodiversiteetin köyhtyminen. Vuoriston ylängöillä elävät kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska ne eivät pysty muuttamaan korkeammille alueille.
Useimpien jäätiköiden vetäytyminen vaikuttaa myös veden saatavuuteen alajuoksulla sijaitsevilla alueilla.
Edellisistä esimerkeistä voi huomata, että ilmastonmuutos on vakava asia, joka vaikuttaa kaikkiin maailman ihmisiin. Tämä tieto voi hätkäyttää, mutta ilmastonmuutoksen torjumiseen on onneksi keinonsa. Lue lisää EU:n toimista ilmastokriisin torjumiseksi ja siitä, miten myös yksittäinen kansalainen voi vaikuttaa.